torstai 27. syyskuuta 2012

Test 1

Matti tuli meillä käymään ja päätin ottaa ensimmäisiä ottoja mun videoon. Tossa on siis vain karkeasti materiaalia, mistä lähden tekemään, sitä on vielä enemmänkin, mutta en valikoi puoliakaan lopulliseen videoon. Käytin Ave Verum Corpusta tossa, ettette kyllästy Funeral Canticleen ihan kokonaan, ennen ku video on edes valmis :----D Ootan innolla, että pääsen kuvaamaan lisää, mutta suurin kysymysmerkki tässä projektissa on, että miten pystyn editoimaan? Mun toinenkin editointiohjelma, Adobe Premier Elements 9, alko herjata, että mulla ei ole CD-asemassa CDtä... Kun en ees tarvi mitää CDtä ku alan editoida..... Se ikkuna tulee siihen miljoona kertaa uudelleen, vaikka kuinka painan sen pois. ETTÄ JEESJIPPII. Kauheeta, kun olis kykyjä, mutta ei välineitä tehdä... Sentään on edes toi 60d, jolla kuvata. Mutta jotain ton tyylistä settiä luvassa! Nyt pitää vain ettiä karismaattisia malliehdokkaita hmm!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Where were you when I laid the earth’s foundation

Tota joo. Mun piti tehdä teille videopostaus, mutta ajattelin teidän kaikkien mielenterveyden kannalta jättää sen tänään väliin. Huomenna sitten. Oon ihan kamalan näkönen. Oikeesti. Vaikka kävin suihkussa ja kaikkea ni oon iha järkyn näkönen :-----D
          Tänään oli se kuuluisa psykologian yo-koe ja voin sanoa että voi pylly. Mä toivon vaan, että pääsen siitä läpi... Se koe hyökkäs kaikkia mun käsityksiä vastaan psykologiasta, tai siis, mä nautin psykologiasta, mua kiinnostaa ihan helvetisti mitä aivoissa tapahtuu, mitä erilaisista aivovaurioista seuraa ja miten psyykkisiin häiriöihin ajaudutaan. Joopajoo, ei ollu kamalasti hyötyä siitä, että tiesin kaikki fakin sivistyssanat, deindividulaatiot, introjektiot, retrospektiot ja kaikki aaaaaaa!! Mua ei vaan oo tarkoitettu ilmeisesti soveltamaan mun tietoja mihinkään... :----D oon niin tyhmä.
          Kuuntelin The tree of life:n musiikkeja ja yhtäkkiä muhun iski kauhea inspiraatio ja tiedän, että tää tulee mun kohtaloks kun otan taas liian monta asiaa kerralla hoidettavaks. Seuraavaksi on se kuvisdiplomi joo, mutta nyt ajattelin tehdä sellaisen videon, jossa kuvaan kaikkia ihania kauniita ja persoonallisia ihmisiä. Siitä tulee sellainen hyvinkin sensuelli ja kaunis, en malta odottaa, että pääsen kuvaamaan mun ensimmäisiä "uhreja"!! Aa elämä on ihanaa, kun saa toteuttaa itseään.
           Koska en viihdyttänyt teitä videpostauksella, tässä jotain noloja kuvia kesältä:
Joo että sellasta tänääään :----D päätä särkee, vois ehkä ottaa buranan, käpertyä peiton alle ja lukea vähän uutta cosmoa, joka tuli tänään postiluukusta<3 Heipsan!

 ~ Minni ~

tiistai 25. syyskuuta 2012

Hello, this is my gun


Hello, this is my gun from Minni Välipakka on Vimeo.

Hehee! Löysin tän mun hyllystä ja päätin ladata sen Vimeoon... Tehtiin tää siis Artun kanssa talvella 2010, ulkona oli semmoset kivat -15 astetta pakkasta, hrr! Sitten juostiin aina välillä sisälle takan ääreen lämmitteleen. Arttu näyttelee tässä, koska meidän miesnäyttelijä ei saapunutkaan paikalle. Laatu ei ole kauhean kummoinen, tai siis niin kuin näkyy, reunat menee tolleen kummallisesti, yritin muokata niitä pois Vegasilla, mutten onnistunu. Mä siis inspiroiduin Dancer in the dark -leffasta, pyysin Konstaakin tekemään samantyylisen kappaleen, kuin siinä leffan kohtauksessa soiva Scatterheart. Jos lisää kysyttävää tekniikasta yms. jättäkää kommenttia! p.s. en muuten muistanu et tää oli oikeesti näin pitkä :---DD  

Hi guys, I found this from my shelf and I wanted to put it on Vimeo. We made this film two years ago and I have to say I wasn't really proud of it first. While I was watching it I just found many flaws and it really irritated me. But now, I kind of like it. It was really fun and challenging to make it and I love how well my friend Arttu edited it! Enjoy!

~ Minni ~

maanantai 24. syyskuuta 2012

Jesus, I must be crazy to be in a loony-bin like this

Ei siinä mennyt kuin puoli vuotta, että sain huoneeni sellaiseen järjestykseen, että täytyy olla aikamoinen guru, jotta sen voi sotkea. Olipa kauhea lause. Mutta kuitenkin, ah, olen niiiiiin tyytyväinen. Mun huoneen katto maalattiin, kuin myös mun vaatekaapin ovet. Mulla on siis erikseen vaatehuone, mutta siitä ei ollu intoo ottaa kuvaa, kun siellä ei oo valoja niin olis tullu aika tyhmiä kuvia. Apua mikä mun suomenkielen taitoa vaivaa, kaikki on ihan yhtä mössöä... Taidan tietää syyllisen... Meinaan tulin tunti sitten äikän esseekokeesta.
          Yöllä en saanut millään unta. Heräsin kolmelta ja sen jälkeen joka tunti ja tarkistin mitä kello oli. Mua stressas, että missaan mun herätyksen ja sitten ei naurattais ollenkaan. No, 06:15 tuli lopulta herätys ja olin niiiin kuoleman väsynyt, että huhhuh. Menin koululle hyvissä ajoin ja kirjoituksissa oli tosi kivoja tehtäviä. Tai niistä ainakin keksi tosi helposti. Se mua vähän yllätti, että mä olin ehtiny jo valikoimaan aiheen ja kirjoittamaan siitä ensimmäisen aloituskappaleen ihan kokonaan puolessa tunnissa! Oli vähä draivi päällä tai jtn.
          Haaveilen kuvisdiplomin aloittamisesta, aah! Haluaisin jo lähteä kuvaamaan, mutta eihän se käy päinsä... Kirjoitin jo vihkoon suurimman osan kohtauksista ylös ja tajusin, että mulla on edessäni suuren suuri urakka. Mä tuppaan oleen vähän suurpiirteinen, eli teen vähän sinne päin niin tällä kertaa yritän hiota kaikki äänet ja ihan kaiken just eikä melkein. Sitten vaan lähettämään sitä eteenpäin, kun se valmistuu, jes!
          Keskiviikkona on psykan koe, ää, eiih. Rakastan psykaa, mutta en mä muista puoliakaan termeistä. Kyl mä tiedän mikä on sublimaatio, projektio, introjektio, introspektio, semanttinen differentiaali joojoo blääblää, mutta sit kuitenkin unohdan mitkä aivojen lohkot teki mitäkin...... tai en osaa selittää humanistista persoonallisuusteoriaa mielekkäästi. Voi kun kaikki sujuis hyvin niin olisin vapaa tekemään mitä vain, haluaisin pitää pitkästä aikaa jotkut illanistujaiset, sellaset oon pitäny viimeks kesäkuun lopulla! Nyt menen lukemaan, hejhej!

Pictures of my room. I love it! It took almost half a year to clean up and decorate it. Now it is perrrrfect! But I have this one problem, where the hell I am going to put my DVD's when I am running out of space?? Oh God... I can't wait to make my next film, first I have to get rid of exams!

~ Minni ~      

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Minun elokuvani 2012

No niin, no niin, sormeni syyhyävät päästä kirjoittamaan ja kertomaan teille tän päiväisestä reissusta Tikkurilaan. Huomenna on tosin äidinkielen esseekoe, enkä ole sitä tänään ehtinyt miettiä ollenkaan, joten yritän selittää melko lyhyesti... Katsotaan miten käy.
          Nousin junaan 11:07 ja vilkutin Matille ikkunasta. Se tuli saattamaan mua asemalle, kun ei itse lähtenyt mukaan. Toisaalta, ihan hyvä ettei lähtenyt. Mulla oli kyllät tosi kivaa itseni kanssa, hahaa! Mua jännitti melkolailla, joten unohdin sitten siinä aamukiireessä syödä. Nice. Olin mä syönyt viilin ja pienen kroissantin, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Olis ollu esim. ihan jees ostaa asemalta edes joku juoma, mutta ei, mä ostin uusimman Trendin... Kuvasin muuten junassa, kuinka vesipisarat kiisi ikkunaa pitkin, ehkä lisään sen tähän postaukseen, jos kerkiän.
          Hyppäsin pois junasta ja juoksin Tikkurilan ah, niin ihanaan "kauppakeskukseen". Ostin kroissantin (taas??) ja cociksen ja lähdin tyytyväisenä talsimaan kohti Vernissaa. Annoin DVDn tekniikasta vastaavalle ja ilokseni sain kuulla, että se muisti mut viime vuodelta. Kamalaa, kun en voi jännitykselleni mitään, posket alko punottaan ja kainalot ja kädet hikos. On tosi vaikeaa sanoa omalle autonomiselle hermostolle, että nyt saa riittää, ei tää oo niin paha homma. Kaikenlisäks oli tosi kiva, kun tiesin, että mun video näytetään vikana, eli siinähän oli sellaiset kolme tuntia aikaa jännittää, jes!
          Kakkossaliin virtasi väkeä ja tunnistin yhden, joka oli mun kanssa viime vuonna elokuvajatkokoulutuksessa. Tajusin, että olin jälleen kerran nuorin elokuvantekijä, kaikki oli varmasti yli kakskymppisiä ja kokeneita. Eipä se minua haitannut, mua kiinnosti kovasti mitä ne on mieltä mun leffasta.
          Sain nähdä paljon erilaisia leffoja, oli pari yli vartin pituista, joista näytettiin vain pieni näyte, oli kauhuleffaa, uneton48 -leffoja, film noiria ja kokeellisia elokuvia. Niistä jää aina niin paljon käteen, vaikkei tekis mitään sen tyyppistäkään leffaa tulevaisuudessa, niin niistä insiproituu niin valtavasti. Huomaa, että aivot muokkautuu uudelleen ja alkaa puhua erilailla. Eniten jäi mietityttään elokuva I will make you hurt, se kolahti muhun niin hyvin ettäh! Se oli ihan sairaan ihana, en tiedä voiko sitä katsoa jossain, mutta elokuvaohjaajan blogin löysin, tässä linkki!
          Leffat hupeni ja mua jännitti niin maan perkeleesti. Harmitti vähän, kun tosi moni lähti kesken kaiken pois, eli saliin jäi loppujen lopuks melko vähän porukkaa. Kun mun leffa alko pyörimään, kuulin pari hymähdystä, eli nappiin meni. Siis se, että kun mulla on sellainen surrealistinen ote ja kun mä ite katon surrealistista taidetta, mäkin koen sellaisen "hymähdyksen". Eli jotain tuttua, johon on lisätty jokin yllättävä käänne, joka aiheuttaa vatsan pohjassa sellaisen hassun tunteen. Esimerkiksi vaikka Mona Lisa, jonka suupielet on kääntyny alas päin, sehän olis aika hullua, kun on tottunut siihen ajatukseen, että Mona Lisahan nimenomaan hymyilee, mutta kukaan ei ole nähnyt sen olevan surullinen. Jotenkin näin.
          Oli mun vuoro olla piinapenkissä, eli sohvalla kaikkien edessä ja pöydän takana istui Saara Saarela ja AJ Annila. Mulla oli kuulemma ihan omanlainen ote tossa elokuvan teossa, ihanan visuaalinen ja upeasti osaan kikkailla äänen ja kuvan kanssa. Taas kerran verrattiin Kiasmaan ja siihen Ylen ihanaan mainokseen, en muista sen nimeä, mutta se, jossa on miehen rauhallinen ääni taustalla ja lapsia mattoon käärittyinä ja tyyppejä metsässä yms. Uusin juttu oli, että mua verrattiin Sofia Coppolaan ja se lämmitti mieltä. Mutta tälläkään kertaa ei voitu ymmärtää sitä, että runo on eri kuin mitä videossa tapahtuu. Sitä vaan kukaan ei oikein ymmärrä, en halua tehdä ite mitään alleviivaavaa, niin kuin että runossa sanotaan "laukaisu" ja sitten siinä olisi ase... Ite en osannut siellä edessä selittää kauhean hyvin, koska mun pään sisällä vallitsee sellainen kaaos ja sanaryöppy, ettei se koskaan tule mielekkäästi ulos. Ainakaan kovin järkevästi.
          Mutta ilahduin, kuinka se tekniikkamies siellä takana muisteli mun vanhoja leffoja (Kaikki on kauniimpaa ja TÄSSÄ KUVASSA pääni on suurempi kuin kaupunki) ja kehui paljon. En halua olla mitenkään ylimielinen, eli älkää ymmärtäkö tätä väärin, jos sanon, että tarvii aika paljon aivokapasiteettia, että pystyy ymmärtämään mun leffoja ja myöskin mun äidin runoja. Vähän niin kuin se joka kuuntelee räppiä ja se joka kuuntelee Bachia, niin ei niiden maailmat kohtaa yhtään. Se joka vihaa klassillista musiikkia, ei ymmärrä sitä: se kuulee, että joo, on viulua ja on pianoa, mutta ei nää esimerkiksi värejä, sanoja tai sen yhteiskunnallista merkitystä kappaleen sävellysvuonna. Ihmiset on liian kaavamaisia, kun jotain on tehty aina niin sitähän tehdään aina. Mun mielestä on ihanaa mennä pintaa syvmmälle ja rikkoa sitä kaavamaista rakennetta, että kaikella pitäisi olla joku oma symbooli ja joku selitys sanakirjassa. Ni.
          Tulipas melkoinen sanaoksennus. Vernissan jälkeen juoksin tukkaputkalla junaan, tai siis no, ensin väärälle raiteelle ja sitten vaan hyppäsin junaan ja huusin vaunussa olijoille, että KAI TÄÄ MENEE TAMPEREELLE??! Ja onneksi meni. Mutta menin istuun vahingossa johonkin fakin extraluokkaan, joka makso 6 euroa enemmän, siis pendolino + 6 euroa enemmän siitä, että tarjolla on keksejä, pannukahvia ja vettä, jess! Mutta onneksi oli sen verran rahaa, ettei se haitannut. Mua harmittaa, kun en voinut jo lauantaina olla kattelemassa leffoja, tai edes olla koko sunnuntaipäivää, mutta ei se mitään, taas sain paljon inspiraatiota mun seuraavaan prokkikseen. Jees, tällästä!
Tosiaan, musiikki on The tree of lifesta, ihan vaan taustalle, kun olis ollu tylsää, jos olis ollu pelkkää hiljaisuutta. Ni!  

My film TAKE AWAY was praised and compared to Sofia Coppola's movies, yay! I wish my movies would be on display somewhere like Kiasma... Maybe some day! The video above: I shot few things while travelling to Tikkurila and used just random music from movie The tree of life

~ Minni ~

lauantai 22. syyskuuta 2012

Now I need a place to hide away

Eilen satoi rakeita, iik. Muutenkin oli joku maailmanloppukeli, kun puoli kuudelta ukkosti, mutta sitten taas illalla aurinko paistoi kuin ei olis tapahtunu mitään! Mua naurattaa mun reaktiot tossa videossa XD
Sitten meninkin Hämeenlinnaan Vexin 70-vuotissynttäreille. Ensin oltiin taidemuseossa ja sieltä siirryttiin kattoon Villit vuodet -musikaalia ja sen jälkeen syötiin ravintolassa. Mulla oli jokseenkin sekavat tunnelmat koko illan aikana, en oikein tiennyt miten päin mun olisi pitänyt olla. Oon totta kai kuullut Vexin elämästä paljon, kun äiti on kertonut, mutta kun sen näki musikaalin muodossa, niin kyllä se jotenkin kosketti paljon enemmän. Tunnen kuitenkin hirveän suurta ylpeyttä niin Vexiä kuin mun koko sukua kohtaan, se on ihana tunne. Ainiin voi ei, mua vähän nolottaa... Näin kun Jonne käveli mun ohitse ja mä kikatin kuin joku pikkutyttö! On se vaan niin ihana, voi että. Linkki, jos haluatte tietää illasta lisää. 
          Huomenna olis lähtö Tikkurilaan, jee! En tiiä vielä saanko tota Mattia mun mukaan, olis kyllä kiva, kun muuten joudun meneen sinne yksin. Niin siis tässähän kävi sillä tavalla, että kun tonne Minun elokuvani -tapahtumaan oli se deadline joskus kesäkuussa ja mä en jostain syystä onnistunu laittaan mun videota DVDlle niin kuin ennen, NIIN kysyin, että voinko sähköpostilla lähettää niille linkin mun videoon. Ne sano totta kai, sitten ei kuulunut mitään ja mä aloin vähän epäillä, että onko mun leffa ollenkaan päässy tonne ja sitten tuli soitto, että joku oli möhlänny ja unohtanu mun videon kokonaan! Mutta onneksi Saara Saarela suostui näin viime tippaan arvioimaan sen, niin nyt mun video näytetään siis vikana kakkossalissa, eli joskus yhden jälkeen alkavassa näytöksessä. Tulkaa seuraks jos ootte lähistöllä :----D !

Yesterday it was raining hail... And before that, it was thundering and in the evening sun was shining as if nothing had happened. Strange. In the evening I went to my granduncle's birthday party, we watched musical, ate, drank and had a lovely time. Tomorrow I'm heading to an event called "minun elokuvani", it's an event where you can send your film and then directors, actors etc. are giving a feed back. I'm really excited about it!

~ Minni ~

perjantai 21. syyskuuta 2012

How it all started

Hei kaikille! Päätin uudistaa vanhaa blogiani Hazy Daysyä, en aio poistaa sitä, koska sieltä löytyy paljon tietoa minusta sekä videoistani. Blogiin pääsee tästä!
Hi there! This post is only in finnish. You can view my old blog here!

Ne jotka löytävät ensimmäistä kertaa tiensä minun blogieni ja videoideni maailmaan, ajattelin kertoa ensimmäiseksi siitä, kuinka ihmeessä tämä kaikki alkoi:

Kun olin noin 9-vuotias, teimme kaverieni kanssa erilaisia videoita, jotka minun isäni kuvasi vanhalla jättisuurella videokameralla. Videot siihen aikaan sisälsi mm. naimisiinmeneviä Barbeja, huonoja lastenhoitajia ja musiikin kanssa lipsynkkausta. Videoiden alussa me pidettiin aina kylttiä, jossa luki videon nimi ja sitten me aina sanottiin yhteenääneen "tääämän eeesityksen niiimi on...". Näitä videoita ei tietenkään voinut millään lailla editoida, joten ne kuvattiin yhdestä kulmasta yhdellä otolla ja sitten niitä katseltiin telkkarista. Videoiden tekeminen ei enää innostanut, kun siihen piti pyytää aina isän lupa, joten se jäi vähäksi aikaa unholaan.
          Meillä ei ollut melkein koko ala-asteen aikana edes pientä pokkarikameraa, kun me kuvattiin kaikki tapahtumat aina kertakäyttökameroilla. Vihdoin ja viimein ala-asteen lopupuolella meille ostettiin pieni canonin pokkarikamera ja sillä aloin kuvata erilaisia videoita lähinnä pikkusiskon ja naapurin tytön kanssa.  Kun isä huomasi, että olin innostunut tekemään videoita, hän osti minulle Panasonicin videokameran, joka tallensi videoita pienille cd-levyille. Me tehtiin pikkusiskon ja nappurin kanssa trailereita kuvitteellisiin leffoihin, Big Brotherin -tyyliin kauhuvideoita ja Bratzien naamojen eteen me teipattiin Salkkarihahmojen päitä. Videot ei ollut enää yhdellä otolla kuvattuja, vaan minä opin kuvaamaan videoita eri kulmista. Videoita katseltiin aina koneelta, eikä niitäkään voinut editoida, joten siirryttiin taas pokkarikameran käyttöön.
         Pokkarissa oli se huono puoli, että videot oli totta kai tosi huonolaatuisia, videoiden taustalla kuului aina sellainen ihme ininä, enkä ymmärtänyt silloin vielä, että kannattaa odottaa pari sekuntia, ennen kuin video lähtee käyntiin, koska editoidessa kameran laukaisuääni kuuluu taustalla :--D Editoin silloin Windows Movie Makerilla, en eds tiennyt että oli muita editoiniohjelmia ostettavissa. Yläasteella me rakennettiin pikkusiskon ja naapurin kanssa torni television eteen ja kuvattiin Disney-leffoja ja dubattiin niitä samaan aikaan! Joskus meillä oli jopa tvn vieressä sähköpiano, josta kuului erilaisia äänitehosteita... Kerran dubattiin Kissojen valtakuntaa ja saatiin pahvirasioissa liikkuvien hiirien äänitehosteet kahistamalla VHS-kasetteja toisiaan vasten. Kaikkea on siis tultu tehtyä!
          Kun olin 14-vuotias, videot vaihtui aika synkkiin aiheisiin. Otin pokkarin mukaani ulos ja kuvasin kaikenlaista, yksinäistä vauvakeinua, sadepisaroita auton tuulilasissa, lintuparvia yms. Sitten yhdistin ne ja lisäsin musiikin taustalle. Ne oli vähän sellaisia taide-elokuvien tapaisia ja ne kuvasti aika hyvin silloista olotilaani. En oikeastaan muuta sen ikäisenä tehnyt, kuvailin vain ympärillä olevaa maailmaa ja tein lyhyitä elokuvia koneella. Saatoin istua tietokoneneen ääressä kolmeen asti aamuyöllä ja kerätä itsemurha-aiheisia kuvia netistä ja tehdä niistä semmoisia "slide-show" videoita.
          Rippileirillä kaikki muuttui. Tapasin Artun, jonka kanssa olemme siitä asti tehneet videoita yhdessä. Arttu oli myös tehnyt videoita ennen riparia, enkä silloin tuntenut ketään muuta, joka niin tekisi. Varmaankin joskus 2009 Arttu sai Sonyn HD videokameran ja olin ihan haltioissani! Ja kateellinen, haha! Me osallistuttiin silloin ensimmäistä kertaa Minun elokuvani -tapahtumaan. Minä tein pokkarilla videon tytöstä, jolla oli skitsofrenia ja Arttu kuvasi videokamerallaan sellaisen videon, kuin "perheillallinen", joka oli kuvattu yhdellä otolla. Meillä oli tuona viikonloppuna ihan tajuttoman hauskaa, mutta minua nolotti oma videoni suuresti. Ja olin tosi ujo vielä tuolloin, yleisö seurasi, kuinka Lauri Nurkse istui edessäni ja arvioi minun videotani ja kyseli minulta kysymyksiä. Se oli kamalaa, vaikka en siis saanut huonoa palautetta, vaan kun minua pelotti tuollaiset sosiaaliset tilanteet ihan hirveästi silloin!
          2009 sykysllä osallistuttiin Artun kanssa Mun Tampere mediakilpailuun. Tehtävänä oli tehdä lasten oikeuksista jonkilainen teos, tosi moni maalasi taulun, mutta minä ja Arttu tehtiinkin video! Ja se voitti. Oon edelleen ylpeä siitä videosta, se on ihan tajuttoman upeasti tehty. Tehtiin se Artun videokameralla ja samoihin aikoihin sain itse päivitetyn version Artun kamerasta. Mun Tampere video on kiertänyt ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa, mm. kouluissa ja kokouksissa, mä en edes tiedä, missä kaikkialla sitä on näytetty, koska se on Tampereen kaupungin omaisuutta. Mun Tampere videon voi katsoa nykyään netistä, kun sen joku sinne laittoi, tässä linkki!
          Arttu oli ihana ja antoi minulle Sony Vegas pro 8 -nimisen editointiohjelman. Sillä me editointiin kaikki meidän videot. Joskus läheteltiin toisillemme jotain testivideoita ja me katteltiin usein leffoja, jolloin meidän kyvyt yhä vaan kehitty. Meillä toimi yhteistyö ihan uskomattoman hyvin! Joskus saatettiin vain lähteä ulos kuvaamaan ja siitä syntyi sitten pieni video. Vaikka molemmat on tosi intohimoisia ja molemmat haluaa olla aina ohjaajia, niin meillä kuitenkin säilyi sopu ja meidän visiot kohtaa aina jotenkin täydellisesti. Arttu ja sen isä teki ite kamerakiskot ja oltiin ihan kikseissä, kun kokeiltiin niillä ekaa kertaa, haha.
            2010 aloin seurustella Oton kanssa, joten Artun kanssa videoiden tekeminen jäi hetkeksi. Aloin tehdä videoita ilman Arttua koulua varten ja osa päätyi Tammerkosken kevätnäyttelyyn Vanhalle kirjastotalolle ja TR 1seen. Videot oli edelleen musiikkivideon tyylisiä, ei siis dialogia. Kerran yhden kurssin aiheena oli raha ja tein siitä sellaisen melko ahdistavan mustavalkoisen videon. Sain koulussa "Kultaisen Tamlun" siitä videosta, jee! 2010 tehtiin kuitenkin Artun kanssa mun äidin (Tuija Välipakka) runokokoelmasta Klovnin pelko yksi runovideo, joka oli näytillä Tampere-talolla ja myöhemmin Minun elokuvani -tapahtumassa 2011. Talvella me tehtiin vielä Konsta Leinosen tekemään musiikkiin sellainen vähän Dancer in the dark -tyylinen video.
          2011 aivot oli jäässä. Mulla oli paljon ideoita, mutta mikään niistä ei toteutunu. Tein tosi minimaalisen lyhyitä videoita ja lähetin runovideon ja Särkässä kuvatun videon Minun elokuvani -tapahtumaan. Molemmat videot sai tosi paljon kehuja ja mut kutsuttiin elokuvajatkokoulutukseen, jossa Särkkä videota kehuttiin paljon kanssa. Olin tosi iloinen, se piristi mieltä. Kaikki oli mua vanhempia siellä, joten olin tosi otettu siitä, että se teki niin suuren vaikutuksen muihin. 2011 ei syntynyt kamalasti ei niin piirustuksia, videoita kuin tarinoitakaan, koska minua jarrutti huono parisuhde, joka päättyi onneksi 2012 Tammikuussa.
          2012 on ollut tuottelias vuosi. Eron jälkeen minusta on tullut kuin eri ihminen, ennen pelkäsin mennä jätskikioskilta ostamaan jätskiä, mutta nyt pystyn puhumaan ventovieraille ihan luontevasti. Osallistuin vuoden alussa kaikkiin juontajahakuihin yms. ihan "tahalleni". Mitä useimmissa sellaisissa käyn, sitä helpompia ne ovat minulle. Yritin hakea Summeriin juontajaksi, joka meni kyllä ihan päin pyllyä :---D mutta siitä tuli taas uusi kokemus. Muistan kun 2009 hain Uuteen Päivään ja menin koekuvauksiin rauhottavien voimin, kun minua jännitti niin maan perkeleesti... Rakastan uutta minääni, olen sosiaalisempi, avoimempi, iloisempi, enkä niin ahdistunut ja stressaantunut. Tänä vuonna tutustuin Mattiin, jonka ansiosta elämäni pysyy tasapainossa ja energia ei kulu huonossa parisuhteessa taistelemiseen.
            2012 on syntynyt paljon musiikkivideoita ja nyt olisi tarkoituksena yrittää ujuttaa dialogia mukaan. 2012 tuotoksia voi katsoa Vimeosta, linkki on oikeassa palkissa. Mulla on ihan mahdottoman upea idea kuvisdiplomia varten, enkä malta odottaa, että saan alkaa tekeen sitä! Olis myös tarkoituksena osallistua Tampere Film Festivaaleille, jos esim. tosta kuvisdiplomista tulee hyvä.
               Nykyään kuvaan videoita Canon eos 60D järkkärillä. Pikkulinnut laulaa, että kun mun kirjoitukset on ohi, saatanpa ehkä saada Canon eos 5D Mark kolmosen...!! Uusi editointiohjelmakin olis hyvä hankkia, vegas pro 8 tekee nimittäin kuolemaa mulla ja Artulla... Se on aiheuttanu jo ihan tarpeeks ahdistusta ja suruja, kun ohjelma jää jumiin tai jotain muuta mukavaa.
           Tässä blogissa kerron siis tulevista projekteistani ja muuten vaan, mitä tällaisen tytön päässä oikein liikkuu. Olen taas kerran osallistumassa Minun elokuvani -tapahtumaan, mun runovideo näytetään sunnuntaina siis Vernissassa, tulkaa kaikki kattoon, haha!

Otoksia videoista vuosien varrelta: