How it all started

Hei kaikille! Päätin uudistaa vanhaa blogiani Hazy Daysyä, en aio poistaa sitä, koska sieltä löytyy paljon tietoa minusta sekä videoistani. Blogiin pääsee tästä!
Hi there! This post is only in finnish. You can view my old blog here!

Ne jotka löytävät ensimmäistä kertaa tiensä minun blogieni ja videoideni maailmaan, ajattelin kertoa ensimmäiseksi siitä, kuinka ihmeessä tämä kaikki alkoi:

Kun olin noin 9-vuotias, teimme kaverieni kanssa erilaisia videoita, jotka minun isäni kuvasi vanhalla jättisuurella videokameralla. Videot siihen aikaan sisälsi mm. naimisiinmeneviä Barbeja, huonoja lastenhoitajia ja musiikin kanssa lipsynkkausta. Videoiden alussa me pidettiin aina kylttiä, jossa luki videon nimi ja sitten me aina sanottiin yhteenääneen "tääämän eeesityksen niiimi on...". Näitä videoita ei tietenkään voinut millään lailla editoida, joten ne kuvattiin yhdestä kulmasta yhdellä otolla ja sitten niitä katseltiin telkkarista. Videoiden tekeminen ei enää innostanut, kun siihen piti pyytää aina isän lupa, joten se jäi vähäksi aikaa unholaan.
          Meillä ei ollut melkein koko ala-asteen aikana edes pientä pokkarikameraa, kun me kuvattiin kaikki tapahtumat aina kertakäyttökameroilla. Vihdoin ja viimein ala-asteen lopupuolella meille ostettiin pieni canonin pokkarikamera ja sillä aloin kuvata erilaisia videoita lähinnä pikkusiskon ja naapurin tytön kanssa.  Kun isä huomasi, että olin innostunut tekemään videoita, hän osti minulle Panasonicin videokameran, joka tallensi videoita pienille cd-levyille. Me tehtiin pikkusiskon ja nappurin kanssa trailereita kuvitteellisiin leffoihin, Big Brotherin -tyyliin kauhuvideoita ja Bratzien naamojen eteen me teipattiin Salkkarihahmojen päitä. Videot ei ollut enää yhdellä otolla kuvattuja, vaan minä opin kuvaamaan videoita eri kulmista. Videoita katseltiin aina koneelta, eikä niitäkään voinut editoida, joten siirryttiin taas pokkarikameran käyttöön.
         Pokkarissa oli se huono puoli, että videot oli totta kai tosi huonolaatuisia, videoiden taustalla kuului aina sellainen ihme ininä, enkä ymmärtänyt silloin vielä, että kannattaa odottaa pari sekuntia, ennen kuin video lähtee käyntiin, koska editoidessa kameran laukaisuääni kuuluu taustalla :--D Editoin silloin Windows Movie Makerilla, en eds tiennyt että oli muita editoiniohjelmia ostettavissa. Yläasteella me rakennettiin pikkusiskon ja naapurin kanssa torni television eteen ja kuvattiin Disney-leffoja ja dubattiin niitä samaan aikaan! Joskus meillä oli jopa tvn vieressä sähköpiano, josta kuului erilaisia äänitehosteita... Kerran dubattiin Kissojen valtakuntaa ja saatiin pahvirasioissa liikkuvien hiirien äänitehosteet kahistamalla VHS-kasetteja toisiaan vasten. Kaikkea on siis tultu tehtyä!
          Kun olin 14-vuotias, videot vaihtui aika synkkiin aiheisiin. Otin pokkarin mukaani ulos ja kuvasin kaikenlaista, yksinäistä vauvakeinua, sadepisaroita auton tuulilasissa, lintuparvia yms. Sitten yhdistin ne ja lisäsin musiikin taustalle. Ne oli vähän sellaisia taide-elokuvien tapaisia ja ne kuvasti aika hyvin silloista olotilaani. En oikeastaan muuta sen ikäisenä tehnyt, kuvailin vain ympärillä olevaa maailmaa ja tein lyhyitä elokuvia koneella. Saatoin istua tietokoneneen ääressä kolmeen asti aamuyöllä ja kerätä itsemurha-aiheisia kuvia netistä ja tehdä niistä semmoisia "slide-show" videoita.
          Rippileirillä kaikki muuttui. Tapasin Artun, jonka kanssa olemme siitä asti tehneet videoita yhdessä. Arttu oli myös tehnyt videoita ennen riparia, enkä silloin tuntenut ketään muuta, joka niin tekisi. Varmaankin joskus 2009 Arttu sai Sonyn HD videokameran ja olin ihan haltioissani! Ja kateellinen, haha! Me osallistuttiin silloin ensimmäistä kertaa Minun elokuvani -tapahtumaan. Minä tein pokkarilla videon tytöstä, jolla oli skitsofrenia ja Arttu kuvasi videokamerallaan sellaisen videon, kuin "perheillallinen", joka oli kuvattu yhdellä otolla. Meillä oli tuona viikonloppuna ihan tajuttoman hauskaa, mutta minua nolotti oma videoni suuresti. Ja olin tosi ujo vielä tuolloin, yleisö seurasi, kuinka Lauri Nurkse istui edessäni ja arvioi minun videotani ja kyseli minulta kysymyksiä. Se oli kamalaa, vaikka en siis saanut huonoa palautetta, vaan kun minua pelotti tuollaiset sosiaaliset tilanteet ihan hirveästi silloin!
          2009 sykysllä osallistuttiin Artun kanssa Mun Tampere mediakilpailuun. Tehtävänä oli tehdä lasten oikeuksista jonkilainen teos, tosi moni maalasi taulun, mutta minä ja Arttu tehtiinkin video! Ja se voitti. Oon edelleen ylpeä siitä videosta, se on ihan tajuttoman upeasti tehty. Tehtiin se Artun videokameralla ja samoihin aikoihin sain itse päivitetyn version Artun kamerasta. Mun Tampere video on kiertänyt ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa, mm. kouluissa ja kokouksissa, mä en edes tiedä, missä kaikkialla sitä on näytetty, koska se on Tampereen kaupungin omaisuutta. Mun Tampere videon voi katsoa nykyään netistä, kun sen joku sinne laittoi, tässä linkki!
          Arttu oli ihana ja antoi minulle Sony Vegas pro 8 -nimisen editointiohjelman. Sillä me editointiin kaikki meidän videot. Joskus läheteltiin toisillemme jotain testivideoita ja me katteltiin usein leffoja, jolloin meidän kyvyt yhä vaan kehitty. Meillä toimi yhteistyö ihan uskomattoman hyvin! Joskus saatettiin vain lähteä ulos kuvaamaan ja siitä syntyi sitten pieni video. Vaikka molemmat on tosi intohimoisia ja molemmat haluaa olla aina ohjaajia, niin meillä kuitenkin säilyi sopu ja meidän visiot kohtaa aina jotenkin täydellisesti. Arttu ja sen isä teki ite kamerakiskot ja oltiin ihan kikseissä, kun kokeiltiin niillä ekaa kertaa, haha.
            2010 aloin seurustella Oton kanssa, joten Artun kanssa videoiden tekeminen jäi hetkeksi. Aloin tehdä videoita ilman Arttua koulua varten ja osa päätyi Tammerkosken kevätnäyttelyyn Vanhalle kirjastotalolle ja TR 1seen. Videot oli edelleen musiikkivideon tyylisiä, ei siis dialogia. Kerran yhden kurssin aiheena oli raha ja tein siitä sellaisen melko ahdistavan mustavalkoisen videon. Sain koulussa "Kultaisen Tamlun" siitä videosta, jee! 2010 tehtiin kuitenkin Artun kanssa mun äidin (Tuija Välipakka) runokokoelmasta Klovnin pelko yksi runovideo, joka oli näytillä Tampere-talolla ja myöhemmin Minun elokuvani -tapahtumassa 2011. Talvella me tehtiin vielä Konsta Leinosen tekemään musiikkiin sellainen vähän Dancer in the dark -tyylinen video.
          2011 aivot oli jäässä. Mulla oli paljon ideoita, mutta mikään niistä ei toteutunu. Tein tosi minimaalisen lyhyitä videoita ja lähetin runovideon ja Särkässä kuvatun videon Minun elokuvani -tapahtumaan. Molemmat videot sai tosi paljon kehuja ja mut kutsuttiin elokuvajatkokoulutukseen, jossa Särkkä videota kehuttiin paljon kanssa. Olin tosi iloinen, se piristi mieltä. Kaikki oli mua vanhempia siellä, joten olin tosi otettu siitä, että se teki niin suuren vaikutuksen muihin. 2011 ei syntynyt kamalasti ei niin piirustuksia, videoita kuin tarinoitakaan, koska minua jarrutti huono parisuhde, joka päättyi onneksi 2012 Tammikuussa.
          2012 on ollut tuottelias vuosi. Eron jälkeen minusta on tullut kuin eri ihminen, ennen pelkäsin mennä jätskikioskilta ostamaan jätskiä, mutta nyt pystyn puhumaan ventovieraille ihan luontevasti. Osallistuin vuoden alussa kaikkiin juontajahakuihin yms. ihan "tahalleni". Mitä useimmissa sellaisissa käyn, sitä helpompia ne ovat minulle. Yritin hakea Summeriin juontajaksi, joka meni kyllä ihan päin pyllyä :---D mutta siitä tuli taas uusi kokemus. Muistan kun 2009 hain Uuteen Päivään ja menin koekuvauksiin rauhottavien voimin, kun minua jännitti niin maan perkeleesti... Rakastan uutta minääni, olen sosiaalisempi, avoimempi, iloisempi, enkä niin ahdistunut ja stressaantunut. Tänä vuonna tutustuin Mattiin, jonka ansiosta elämäni pysyy tasapainossa ja energia ei kulu huonossa parisuhteessa taistelemiseen.
            2012 on syntynyt paljon musiikkivideoita ja nyt olisi tarkoituksena yrittää ujuttaa dialogia mukaan. 2012 tuotoksia voi katsoa Vimeosta, linkki on oikeassa palkissa. Mulla on ihan mahdottoman upea idea kuvisdiplomia varten, enkä malta odottaa, että saan alkaa tekeen sitä! Olis myös tarkoituksena osallistua Tampere Film Festivaaleille, jos esim. tosta kuvisdiplomista tulee hyvä.
               Nykyään kuvaan videoita Canon eos 60D järkkärillä. Pikkulinnut laulaa, että kun mun kirjoitukset on ohi, saatanpa ehkä saada Canon eos 5D Mark kolmosen...!! Uusi editointiohjelmakin olis hyvä hankkia, vegas pro 8 tekee nimittäin kuolemaa mulla ja Artulla... Se on aiheuttanu jo ihan tarpeeks ahdistusta ja suruja, kun ohjelma jää jumiin tai jotain muuta mukavaa.
           Tässä blogissa kerron siis tulevista projekteistani ja muuten vaan, mitä tällaisen tytön päässä oikein liikkuu. Olen taas kerran osallistumassa Minun elokuvani -tapahtumaan, mun runovideo näytetään sunnuntaina siis Vernissassa, tulkaa kaikki kattoon, haha!

Otoksia videoista vuosien varrelta: