maanantai 2. joulukuuta 2013

Mediakasvatus.nyt -seminaari 2013

Ilmainen matka Helsinkiin, ilmainen lounas, uusi taidekirja ja läjäpäin kehuja... Voiko enempää toivoa?
 Oon kyl tosi tyytyväinen näihin mun hiuksiin, värikin on pysynyt jotenkin paremmin päässä, kuin viime kerralla. Ja oli kyl aikakin, että noi alahiukset värjättiin myös, koska takaa ne alko jo vähän vihertää...! Mua jännitti ihan simona, tai ennemminkin olin tosi innoissani, miettikää nyt, juuri minun elokuva haluttiin näyttää Kiasma-teatterissa! Ihan kreisiä. Hyvä fiilis.
 kaulakoru: Gina Tricot
mekko: Zara
laukku: Ted Baker
rannekoru: Bijou Brigitte
 Reissuissa tehdyt piirustukset on parhaita, haha!
 Cafë Kiasman lounas<3 Olin niin iloinen kun pystyin syömään (siis puremaan) taas pitkästä aikaa!  
 Lounaan jälkeen jäi vielä aikaa käydä tsekkaamassa Kiasma Hits -näyttely ennen työpajaa. Valitettavasti se kokoelma ei mua hirveästi sytyttänyt, oletin, että mulle olis tullu sellainen fiilis, että "ai niin, tää oli tää ja voivitsi olin jo unohtanu tän...", mut ei tullu. Olin tosi pettynyt! Ainoa kiva oli Jakob Dahlgrenin Abstraktion ihmeellinen maailma.  
Kävin ostamassa taidekirjan Kiasman kaupasta, kun en ollu pitkään aikaan ostanu sieltä mitään! Tosin ei toi mun hyllyyn kyllä mahdu enää, kun se on täynnä leffoja ja kirjoja.. oivoi! Mutta niin siitä työpajasta:
          Työpajan aiheena oli siis kuinka elokuvia voidaan käyttää opetusvälineenä. Olin tosi iloinen tosta aiheesta, koska se on mun mielestä mun lapsuudessa ja nuoruudessa jäänyt uupumaan, ei meillä näytetty koskaan elokuvia ja jos näytettiin, oli ne vaan esim. ruotsin tunnilla ruotsinkielisiä muumeja viimeisinä koulupäivinä ennen kesälomaa... Mites teidän kouluissa? Sitten esiteltiin Kelaamoa ja mut pyydettiin mikrofonin eteen kertomaan itsestäni ja TAKE AWAYstä. Sali hiljeni ja elokuva alkoi pyöriä Vimeosta. Olin jo unohtanut, kuinka lyhyt se elokuva olikaan, ennen ajattelin, että "eikö tää ikinä lopu?" ajattelin ehkä näin siitä syystä, kun mulla on ollut aina vähän semmonen "anteeks että oon olemassa" -asenne. Lopputekstit. Aplodit. Olin iloinen. 
          En ollut pelkästään ylpeä itsesäni siitä, että mun elokuva näytettiin vaan siitä, että onnistuin puhumaan tosi luontevasti (vaikka en ollut juuri valmistellut puhetta mitenkään!!) eikä mun ääni tärissy ollenkaan. Mieletöntä! Ennen mun on pitäny ottaa rauhottavia/beettasalpaajaa, että pystyisin olemaan lavalla edes sekunnin tärisemättä. Tällä kertaa pärjäsin ihan itse! Se on muuten tosi hassua, kun oma mieli sanoo, että ei tässä mitään jännitettävää ole, hyvinhän tämä sujuu, mutta sitten keho hytkyy ku mikäkin tehosekoitin. 
          Työpajan jälkeen moni tuli kiittelemään ja kyselemään elokuvasta enemmän. Olen edelleen ihan ihmeissäni, kuinka yhtä elokuvaa on hypetetty näin paljon, koska itse ainakin ajattelen, että "kyllä mä parempaakin pystyisin..."
    viime torstaina nähtiin Artun kanssa pitkästä aikaa. Artulla on ollut kova kiire Uuden päivän ja Hirviön lahja -näytelmän takia (jonka ensi-ilta oli viime perjantaina, käykää kattoon!!). Nyt tää runovideoprojekti, jota alettiin suunnitella elokuussa, on vihdoinkin pääsemässä käyntii, nimittäin tällä viikolla on ensimmäiset kuvaukset, mutten osaa vielä niistä sen enempää kertoa, koska pari tärkeää asiaa on vielä varmistamatta. Ette tiedäkään kuinka stressaantunut oon, mutta yritän selvitä! Oon niin järjettömän iloinen jos me saadaan tää onnistumaan!! 

~ Minni ~ 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti