Taisin viime yönä luoda jotain käsittämättömän upeaa. Mulla ei oo ollu tällästä flow-tilaa pitkiin aikoihin!! Kerron, mistä kaikki lähti.
Käytiin Matin kanssa kattoon To the Wonder. Luin Nyt-liitteestä vain, että neljä tähteä, The Tree of Lifen tekijät ja parissa kohtaa soi suomalainen musiikki. Oli pakko mennä katsomaan mistä oli kyse! Mainosten aikana huomasin, kuinka tänä vuonna on tulossa ja on jo tullut iha huikeita elokuvia, yllätyin jopa, että kotimaistakin tuotantoa on tullut rutkasti! Leffoihin on tulossa mm. Sofia Coppolan The Bling Ring, Jotain ilmassa (Aprés mai) ja sit sellainen ranskalainen (?) leffa, josta en oo varma onko sen nimi "kohti parempaa maailmaa", kun sen traileri meni niin nopeasti ohi!
Kun To the Wonder alkoi, rakastuin heti. En tiiä, miks tykkään ton tyylisistä elokuvista, jossa tavallaan ei oo selkeää juonta ja jossa tapahtuu hirveästi kaikkea. Verrattuna The Tree of Lifeen, musta tän juoni oli kuitenkin selkeämpi. En tiedä oonko ainoa, mutta joka kerta, kun tuun elokuvateatterista ulos, mun aistit on niin jumalattoman herkillä! Nään asiat uudella tavalla ja kiinnitän huomiota asioihin, joita en aiemmin olis huomannu: lintujen laulu, oma hengitys, puheen sorina, kaukaiset askeleet ja naurut... Oon aina ihan jossain ekstaasissa hyvän elokuvan jälkeen. Itseasiassa oli aika tuskaista katsoa tota leffaa, koska mun päässä vilisi hyviä ideoita, jotka olisin halunnu mennä heti toteuttaan!
Ajoin kotiin ja nappasin videokameran käteen. Kuvasin pari juttua ulkona ja menin tonkimaan mun kovalevyn arkistoja. Ajattelin tehdä mun lakkiaisia varten sellaisen "kokoelman", "demo reelin", jossa on kaikki jutut mitä oon ikinä kuvannu tai sitten ohjannut. Ja totta kai taustalle hyvää musaa, nyt tuli tällä kertaa Henryk Góreckia:
Aloitin tekemään joskus puoli yhdeksän aikaan ja lopetin...puoli kahdelta aamuyöllä. Hups. Kun saan flow-tilan, mua ei estä mikään. Välillä kyllä epäilen mun mielenterveyttä... :D Pidätin hengitystä, kun laitoin lopullisen videon rendaamaan. Edellisen muokkausohjelman takia piti aina pelätä sitä, että keskeytyykö rendaaminen vai ei ja tuleeko hermoromahdus keskellä yötä... Onneksi kaikki meni hyvin. Katsoin videon ja hypin riemusta! En meinannut saada unta, kun tajusin, etten koskaan ole tehnyt mitään yhtä kaunista, kuin tuona yönä!! Laittaisin sen oitis Vimeoon, mutta se on tiedostona liian iso... Heti kun saan Vimeo Plussan, lisään sen tänne heti!! Hui. Ja ai niin, tänään on ohjelmassa kampaaja ja jännittäminen, että pääsenkö edes valintakurssille, saas nähä!
~ Minni ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti