LUUKKU 2

Disco Pigs (2001) 

~

"Runt: What's the color of love, Pig?
Pig: What sort of love, love?
Runt: Don't know. But you know the way things, they got a color. I wonder what the color of love is.
Pig: Jesus, Runt. You could read a thousand thick books and never know the answer to that quiz."
 ~

Cillian Murphy, surusilmäinen mies. Rakastuin tähän hirveään elokuvaan. Oli pakko katsoa uudelleen ja uudelleen, vaikka se oli sairas. Rakkaus saa ihmisen tekemään hirveitä asioita.

Meidän Labradorinnoutaja kuoli viime Juhannuksena. Sille oli todettu viime vuonna loka-marraskuussa nivelrikko molempiin etutassuihin. Vaikka se sai hyvät kipulääkkeet, lääkäri sillon jo sanoi, ettei koiran maksa sellasta määrää lääkkeitä kestäis kovinkaan kauaa. Tosca sai viettää kuitenkin joulun ja vielä kesänkin, ennen kuin se lopetti syömisen ja pikkuhiljaa kuihtui pois. Viimeisenä elinpäivänä pidin sen päätä mun sylissä, kun se tärisi viltin alla ja hengitti raskaasti. Silitin sitä ja pidin sitä sylissä monta tuntia. Oli raskasta katsoa, kuinka ennen häntää heiluttava pullea lappis oli muuttunut luiseksi vanhukseksi, joka laski alleen. 

     Tosca rakasti mökillä oloa, mutta viime vuoden mökkireissu jäi sen viimeiseksi, koska tänä vuonna se hädin tuskin pystyi kävellä. Luojan kiitos, että asutaan omakotitalossa, joten se pystyi tekemään tarpeensa edes pihaan, kun sitä ei voinut viedä enää edes pienelle lenkille, kun sen tassuihin sattui niin paljon.  

     Tosca selvisi jos jonkinmoisista tapaturmista. Lappiksien rotukuvaan kuuluu ahne luonne. Tossu söi pentuna meidän pihasta myrkkypuskan ja meinasi kuolla, mutta selvisi siitä. Yhtenä vappuna se söi ruokahuoneen pöydältä 32 munkkia ja selvisi onneksi vain ilmavaivoilla! Kun olin kolmannella luokalla, koettiin me Tossun ja äidin kanssa autokolari, josta Tossu selvisi myös. Lähinnä sen lonkkiin sattui, kun auto ajoi siis meidän perään.

     Tossu tunnettiin myös tosi oudoista jutuistaan. Se karkasi usein pienenä ja aina kun se palasi takaisin, sillä oli jotain outoa suussa, mm. kokonainen puu ja kerran se toi suussaan tomaatin!! En tiedä missä kasvimaalla se oli käynyt, vai oliko pöllinyt sen naapurin kauppakassista (?) :---D 

     Mitä vanhemmaksi Tosca tuli, sitä viisaampi siitä myös tuli. Pienenä se oli ihan riiviö, kakkasi usein mun huoneeseen, söi mun karkit, kaatoi mun huoneesta roskiksen ja hajotti kenkiä, semmosta perus riivilöintiä. Myöhemmin sen jälkeen, kun se leikattiin se ei enää karannut pihasta ja se oli niin saakelin fiksu, että ihan hävetti meidän toisen koiran Tipsun puolesta.

           Ihaninta on se, että mä nään Tossun usein mun unissa. Niissä se on pullea, sen turkki kiiltää ja se heiluttaa häntää. Se on superharvinaista, koska oon nähny joka ikisestä meidän edesmenneestä eläimestä "zombiunia", jossa ne tulee esille takapihan haudoista ja ne on ihan veressä ja niin edelleen. Tossu kuitenkin on ihan kuin entisensä ja musta tuntuu, kuin se ei olis ikinä kuollutkaan. Se on vain ikuisesti mökillä juomassa järvestä vettä, hinkkaamassa itseään heinikkoihin ja syömässä luuta sammaleen päällä. Nuku rauhassa Huippuhännän Pikkolo, Tosca <3

~ Minni ~